Welcome to me

Tervehdys kaikille minulta, kolmenkympin kriisissä kärvistelevältä tyttöseltä. Aikaahan siihen toki vielä on, mutta paras aloittaa ajoissa.

Asustelen täällä Etelä-Suomessa maailman kauneimman tytön (Mirah 7v; itsehän olen vasta toiseksi kaunein:D) ja Sisilisko-kisun kera. Ihan justiinsa valmistun hienolla nimikkeellä psykososiaalisen työn asiantuntija, joten olen jo senkin puolesta valmis ottamaan vastaan ajatuksia ihan mistä tahansa, keskustelemaan mistä tahansa. Seksuaalikasvattajan titteli laajentaa repertuaaria myöskin kivasti;) ja muutoinkin oikeastaan ihan kaikki kiinnostaa.

Tällä hetkellä asutaan taajamassa, mutta kaikkein eniten viihdyn luonnossa, metsässä tai muutoin vaan reissussa rähjääntyneenä. Osaan tosin olla hyvinkin sofistikoitunut ja tyylitietoinen tarpeen vaatiessa; tapoja löytyy tukkikämpältä Oscar-gaalan red carpetille:)

Harrastan eniten lukemista vaikkei sitä ihan heti uskoisikaan kun en kovin kirjastohiirulaisen oloiselta vaikuta.. tosin siinä sivussa kaikki muukin menee; oikeastaan olisi hankalampi keksiä mikä ei kiinnostaisi. Rullaluistelu, lapset, (häpeäkseni netti), bileet, kasvisruoka, opiskelu, vapaaehtoistyöt, maailman parantaminen, kaverit.. You name it. Kirjoja tosiaan kuluu useita viikossa, mitä sairaampia sen parempia (Amerikan Psyko on aivan loistava ja Stephen King on nero!).. Mahdollisimman psyykkisesti haastavia ja kamalia. Sama pätee elokuviin, joita en juurikaan tosin katso; huonoinkin kirja on parempi kuin paras elokuva. No, vanhat Psykot ja Forrest Gump plus Kingin filmatisoinnit on hienoja. Ei meillä kyllä ole edes digiboksia kun en katsonut tarpeelliseksi hankkia; ei sitä telkkaria avattu muutoinkaan ikinä (ja säästyy TV-lupamaksuilta, jotka luonnollisesti aina tunnollisesti ajallaan maksoin aiemmin . .heh)

Luonnetta löytyy laidasta laitaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Perusjuttu on varmaan siinä, että olen hyvin positiivinen, iloinen, puhelias (TODELLA puhelias), sosiaalinen, ennakkoluuloton, vastaanottavainen.. Elän vahvasti kaikessa mukana, jokainen tunne on tärkeä ja mielenkiintoinen -kipukin on vain mielentila jota on kiinnostava tarkastella:). Kääntöpuolena sitten luonnollisesti kantaa kaikkia maailman murheita niskassaan ja suree jokaisen puolesta.. Ei liikaa (useimmiten) onneksi, mutta sopivalla tavalla ollakseen empaattinen.

Lopuksi kaikki aina heittää jonkun hienon elämänfilosofian tai moton.. Aina niitä on mielessä, mutta kummasti katoaa kun johonkin pitäisi laittaa.
Nemo me impune lacessit -mahtipontista? Ehkä, mutta totta;)

Love, Yvonne